Never say never

Vielä vuosi sitten olin varma etten tule lajia harrastamaan. Mutta keväällä pieni kokeilu pennun kanssa muutti kaiken. Kevät ja kesä harjoiteltiin perusjuttuja, säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt odotan keskiviikon treenejä innolla. Välillä tulee tunne että tässähän jo osaa jotakin. Eilen ei tullut se tunne. Harjoiteltiin aluksi välistä vetoja, putki ja 3 estettä rivissä. Ja kun ei niin ei. Koirassa on jo potkua niin että sille pitää löytää jarrut ja se muuttaa taas ohjausta ihan uudenlaiseksi. Ekat yritykset välistä vedolle meni aivan liian pitkäksi ja koira tuli esteet kuten viime viikolla. Sitten kouluttaja neuvoi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä estettä jarruttamaan koiraa tässä käskyllä. No jos sain käskyn sanottua ajoissa, oli ohjaus ihan mitä sattuu tai toisinpäin. Loppuun otin muutaman toiston suoraan leluun joka onnistui.

Tauolla teimme keppejä, kolmatta kertaa ikinä, viime kerrasta on kolme viikkoa. Ja hei, tämä koira oppii tauoilla. Ohjarit tietenkin vielä paikoillaan. Mutta kepit menivät suhteellisen hyvin ja nöyrästi oikein. Kävelin vain mukana, ihan sama kummalla puolella. Sisään menoakin hakee hyvin. Parannusta edelliseen kertaan on roimasti, varmaan jos kuukauden malttaisi odottaa saisi ohjarit ottaa pois :) No nyt maltilla kuitenkin.

Jatkettiin sitten radan toista päätä. Siinä ei ollut isompia ongelmia, mitä nyt yhdelle esteelle sijoittumisessa. Koira piti putkesta tullessa kääntää yli 90 astetta pimeään kulmaan, vetää esteen yli ja taas kääntää ahtaasti ohjaajan ja esteen välistä putkelle. Loppuun vielä alun välistä veto pätkä. Ja se oli, molemmille, iskostunut tauon aikana ja saimme sen menemään puhtaasti. Kotiläksyksi sain takaperin juoksemista niin pääsisimme lujempaa. Mutta treeneistä jäi taas hyvä mieli, opin taas uutta ja saimme, molemmat, onnistumiset loppuun.

Ronin kans ahkerasti opeteltu kääntymistä kotona, maton kulmia hyväksi käyttäen.

Lisäksi olen täysin ällikällä lyöty. Ronille kelpaa nakki palkka ja hyvin kelpaakin. Jotain on tuolla vietti osastolla tapahtunut.

Remu on käynyt taas töissä, etsinnöissä sunnuntaina ja tänään. Sunnuntaina jaksoi hyvin 4h metässä, lääkityksellä tosin. Tänään unohdin antaa lääkkeen ennen lähtöä ja se alkoi näkymään parin tunnin jälkeen. Mutta on sillä silti uskomaton moottori ja se olisi hyvin käytössä, jos se olisi vain terve..