Jotain vain

Ei mulla mitään tähdellistä asiaa ole, kunhan kirjoittelen. Bradin kanssa on sujunut kivasti. Se on kyllä vauhdikas ja rohkea pikkubordercollie. Uudet paikat ja asiat se ottaa vastaan rennosti, häntä pystyssä se vaappuu pitkin mantuja. On ihan sama mennäänkö uuteen halliin, kaupungille, teollisuushalliin tai mihin tahansa. Samalla päättäväisyydellä se on menossa. Se ei mene päättömästi, mutta jos se on hereillä niin se on koko ajan liikkeessä. Paitsi kun iskee hellyyden kaipuu ja hakeutuu viereen tai syliin. Näyttää siltä että tähän pakettiin on mahtunut myös aivot mukaan.

Välillä olen miettinyt että minkä bortsun pennun näköisen terrierin olen saanut, sen verran ärhäkkä on luonteeltaan. Leikkii hyvin, vähän on lelujen omimista. Ei niin että veisi lelut piiloon vaan omii kaikki itelleen. Kahden lelun leikki on hankalaan kun se pitää toista lelua suussa ja hyppää toisen päälle. Ruokahalua on hyvin ja namit kelpaa. Vanhempien koirien hermot on välillä koetuksella mutta uskoo kyllä kun ne varoittaa, paitsi mintun uskottavuus ei tahdo riittää. Tarpeet tekee hienosti pihalle aina kun ehtii vain viedä ajoissa. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen viikkoon.

Mun ja ronin kokeeseen on reilu viikko. Olen oikeastaan aika luottavaisin mielin, vaikka tulevaa koetta tarkemmin miettiessä puskee paniikkihäiriötä päälle. Roni osaa kaikki liikkeet, ei nyt varmasti mutta osaa kuitenkin. Liikkeitä ollaan ketjuteltu, viimeisimmät treenit ovat menneet hienosti. Ronin vire kestää hyvin ja saan sen nousemaan erilaisissa paikoissa. Suurimmat muuttujat tulee minun panikoinnista ja saanko sen tarttumaan roniin. Jos saan pään pysymään kylmänä ja itseni rauhallisena niin pitäisi hyvin mennä. Suurin tavoite on saada roni toimimaan siellä kanssani ja vire kestämään loppuun asti. Jos se onnistuu niin sen jälkeen lasketaan vasta pisteet.