Kesän aloittelua

Jaahas jaahas, näyttää käyvän niin että minunkin blogin päivitys hiipuu. Ei meillä ole kyllä viime päivityksen jälkeen isompaa sattunutkaan.

Ronin kanssa olemme treenanneet aktiivisesti agia. Se on sujahtanut nyt päälajiksemme kun haku ei ole startannut vielä kunnolla. Ja agi myös alkaa sujumaan, perusteet on kunnossa ja olemme päässeet keskittymään hifistelyyn, eli pienempien asioiden hiomiseen. Nyt on erityisesti ollut työnalla kääntyminen, eli olemme tehneet uuttta suosikkiani jaakotusta joka toimii erittäin hyvin. Välistä vetoja on myös harjoiteltu ja olenkin oppinut ne ohjaamaan kunnolla ja osaan jo hyödyntää aika hyvin tuon tarkan ohjattavuuden. Nyt viikonloppuna viimeistelytreenit, tiistaina treenit. Torstaina startatataan kaksi starttia kisoissa ja ilmosin meidät sunnuntaiksi Iisalmeen kolmeen starttiin. Iisalmessa nähdään myös ronin siskoa, pinnaa. Mahtava nähdä pinnaa livenä kun videoilla ja kuvissa vaikuttaa niin mahtavalta koiralta.

Tokotoko, mikä toko? Olen ilmonnut meidät kahteen kokeeseen kesäkuun alkuun mutta molemmissa olen varasijoilla ilman toiveita pääsystä kokeisiin. Toisaalta ihan hyvä, me ei olla treenattu yhtään, ei niin yhtään. Mun tokomotivaatio on täys nolla eikä silloin kannata treenata. Jotenkin vain tuo pilkun viilaaminen ei ole mun juttu. Alunperinkään ei ole ollut tavoitteena kuin TK2 ja voi olla että siihenkin aikaa menee. Tokosta puuttuu se vauhti ja jännitys mitä kaipaan.

Eilen kävin pillityskurssilla. Jokisaaren Minna opetti käyttämään paimennuspilliä. Ihan hyvä, mää saan siitä jo äänen. En tosin kahta samanlaista peräkkäin. Onpahan jännä kapistus ja jonkun tunnin saa varmasti automatkoilla tuota harjoitella ennenkuin voi suunnitellakaan sen käyttöä. Se nimittäin ei ole mikään normipilli mihin vain puhalletaan. Se on enemmänkin nokkahuilu josta sävelet tulee kielellä, sillä siis pystyisi soittamaan sävelmiä, jos osaisi. Paimentamaan olisi hinku, mutta Minnalla on karitsat kaikilla lampailla joten juhannuksen jälkeen aikaisintaan päästään aloittamaan.

No kesän tavoite on saada ronille nollia agilitysta, treenaamme sitä nykyään aktiivisemmin 2-4 krt/vk. Paimennukseen pitäisi saada pohjia ja mulle kokemusta. Haussa rullantuonti kuntoon. Haustakaan en ota paineita kun pk-esteet ja esineruutu tökkii. Toko saa jäädä tauolle, senkin vuoksi etten yksinkertaisesti ehdi kaikkea.

Bradi, tuo kauhukakara, riiviöiden riiviö. No ei vaiskaan, se vain saa kasvaa kuin pellossa. Vasta tuossa mietiskelin että ronihan osasi 5kk iässä jo vaikka mitä, bradi ei osaa mitää, siis ei yhtäkään "liikettä" tai käskyä. No mulla oli alunperinkin tarkoitus antaa tämän kasvaa rauhassa, ilman kauheaa treenaamista. Nyt mulla on roni treenikoirana ja se onkin helpompaa. Tai osaahan bradi paljonkin. Se osaa nukkua yöt, osaa matkustaa autossa, se jopa osaa nykyään odottaakin autossa, se osaa liikkua jokapaikassa, siis ihan jokapaikaikassa mitä olen vain keksinyt. Liukuovet, ritilät, räminät, äänet, kaikki on ollut helppoa. Se osaa vain olla kotona. Se osaa tuoda lelut mulle, se osaa häiriössäkin pitää kontaktin, se osaa kulkea kanssani vapaana, se osaa keskittyä ja leikkiä kanssani hyvin paikassa kuin paikassa.

Se osaa hakea leluja esineruudusta ja kiikuttaa ne suoraan minulle, se osaa hakea maalimiehiä tuulireagoinnilla. Se osaa olla täysi kauhukakara, se osaa olla aivan sairaan ahne, se kiipeää vaikka puuhun sen omasta kuivanappulasta. Se on aivan älyttömän saalisviettinen, veto kuolleellekin saaliille on melkoinen. Tästä esimerkkinä ensimmäiset siivekkeen ja putken läpi juoksut. Vein pallon toiselle puolelle ja nappasin pyristelevän koiran kainaloon, vein toiselle puolelle ja laskin kuopivan koiran maahan joka ampaisi suoraan pallolle. Jos en heti päästänyt irti niin tuli hammasta. Ronille tämmöinen ei sovi, se paineistuu kiinnipitämisestä ihan täysin. Käsissäni on sellainen ohjus että oikein pelottaa alkaa tekemään mitään. Kun tiedän että jos en saa sitä toimimaan, on syy ihan täysin minussa, sellainen potentiaali tuossa on.

Onhan se makea koira, edelleenkin, olen tän varmaan kertonut aiemminkin. Joka päivä saan ihailla sitä, se on juuri sitä mitä toivoinkin. Tuntuu olevan myös sisaruksissa, aika näyttää millainen huippuparvi tästä kehittyy mutta palaset tuntuvat olevan kohdillaan. Intuitioni tuntui olevan oikeassa. Siis se tunne kun sain vinkin että yhdistelmä on astutettu, se tunne että tästä on saatava pentu. Ja sitä en ole katunut. Minnan sanat bradista kertoo kaiken: siinä on niin paljon remua, se on vain helpompi.