Huomenna on H-hetki. Meinaa vähän jännittää vaikka olen hyvin luottavainen operaation onnistumiseen. Luotan myös lääkäriin joka on operoinut useita bortsuja täältäpäin onnistuneesti. Tulen raportoimaan operaatiosta, toipumisesta ja omista tuntemuksistani hyvinkin tarkkaan. Luvassa siis enemmän tai vähemmän katkeraa tilitystä. Ja katkeruus johtuu siitä miksi näin piti käydä vaikka riskin piti olla pieni. Mutta kohtalolle ja luonnolle ei voi mitään, ne tekevät kuten huvittaa. Monesti kuulee vähteltävän OCD:ta, sen voi hoitaa ja toipumisennuste on hyvä. Haluan raportoida sen vuoksi että mahdollisimman moni ymmärtää että helppoa se ei silti ole.
Olen silti miettinyt olisinko voinut tehdä jotain toisin. Mutta ei pentua voi pullossa pitää. Ja silloin sairaus olisi voinut jäädä piileväksi ja pahimmassa tapauksessa bradia olisi tultu käyttämään jalostukseen. Nyt ainoa toivo on kuntoutuminen täyteen iskuun ja lupaavan koiran harrastusuran jatkuminen. Kiitokset ymmärtäville ystäville ja kasvattajalle. Paljon ei ole sanoja tarvittu mutta tiedän että tuki on, se riittää. Edessä on bradin viimeinen yö häkittä vähään aikaan. Aion pitää sen kainalossa. Toipumisaika tuntuu varmasti jälkeenpäin lyhyeltä, nyt se tuntuu ikuisuudelta.
Juuri noin se on. Nyt aika tuntuu pitkälle ja se onkin sitä. Yiedän sen omasta kokemuksesta. Koirani kyynärOD leikattiin ja ikävä kyllä lian myöhään- eli vasta 1,8 vuoden ikäisenä. Syy, ettei oireilut ennen kuin se irtopala lähti.
VastaaPoistaHyvä, että kerrot rehellisesti, mitä se toipuminen on.
Kasvattajan näkökulma on hankala. Miten jatkaa. Samoin sisarusten, jos on ollut jalostussuunnitelmia.
Omani näyttävät kariutuvan nimenomaan sisarusten sairastumiseen, vaikka oma koirani onkin terve.
Tsemppiä huomiselle!