Syksy, pitkä syksy.

Ihan piti tulla taas avautumaan. Luin toista blogia ja naureskelin sille hauskuudelle joka koiran pennun elämässä on. Kunnes tajusin, kopsasin tekstin ilman lupaa.


Lehtikasat - ja niissä rymyäminen. Niihin voi kaivautua, niissä voi ryömiä ja lehtiä voi tietenkin syödä. Syksyn tarjoamaa parhautta.


Bradi ei juokse lentävien lehtien perässä, ei rymyä lehtikasoissa. Sitä kuuluisi pennun tehdä.


Bradi käy lenkillä remmissä, remmi pidetään tiukalle ettei pääse turhia juoksuaskelia ottamaan. Bradi jää ikkunasta katselemaan kun lehtiä haravoidaan kasoiksi. Ei tekstissä mitään vikaa ole, mutta katkera olen, miksi meidän tämä piti kokea.