Se tunne kun koirasi tulee syliisi, painaa leuan kaulallesi.
Se katse joka palvoo, joka odottaa seuraavaa tehtävää.
Se joka saa tuntemaan itsensä tärkeimmäksi asiaksi maailmassa.
Metsässä vapaana juoksemisen ihanuus. Se ilo joka sen katselemisesta tulee.
Haluaisin että tunnet samoin. Tuntisit olevasi tärkein maailmassa.
Mutta ei huolta huomisesta, ei tietoa tulevaisuudesta.
Jos ymmärtäisit että haluan vain parastasi. Et ymmärrä, onneksi vain minä ymmärrän.
Saatoin hieman herkistyä. Osu ja upposi.
VastaaPoistaBrad-pieni koiranen! Sinä selviät ja Janikin selviää! <3
VastaaPoista