Hakuilua

Pitkästä aikaa, siis 2 viikon tauon jälkeen pääsimme taas hakuilemaan. Olin taas hyvin valmistautunut enkä muistanut että oli meidän vuoro isolle treenille, eli todenmukainen etsintä. Paikkana oli Yliopiston piha ja ympäristö. Jokainen joka tietää Oulun yliopiston, tietää että se on kuin pikkulapsen rakentama palikka talo. Loukkoja, syvennyksiä ja muita hyviä piiloja mielin määrin. Roniahan nyt ei vielä tuollaiseen voi laittaa, muutenkaan hakua olla otettu vissiin pariin kuukauteen. Eli laitoin remut töihin, ja sehän on valmis.

Alueen läpi lähti 2 pyörätietä ja alue rajautui tiehen. Puolet alueesta oli metsää ja puolet puistotyyppistä aluetta rakennuksen vieressä. Eli taajama etsintä ja pidin paikkaa hyvin haastavana remun kanssa, olihan se kuitenkin ihan yleisessä käytössä. Tein etsintä suunnitelman vastoin todellista tilannetta. Eli lähdimme kiertämään rakennuksen vierustaa että pääsisimme tuulen yläpuolelle. Sieltä tarkoitus kiertää alue ja viimeisenä tuulen alapuolelle. Tämä sen vuoksi etten halunnut remun irtautuvan kauas tuollaisessa paikassa. Ja suunnitelmani jopa toimi. Meidän tehtävämme siis oli tarkastaa paikalta lähtevien 2 pyörätien ympäristö. Alueen koko oli aika reilu, n. 200 x 300m.

Remu nappasi nopeasti hajun maalimiehestä ja paikansi sen yhden syvennyksen perälle, sieltä maalimies löytyi ihan seinän vierestä, lumihangen ja seinän välistä. Hieno haukku mutta maalimies oli märkä lumesta, olihan remu hänen yläpuolellaan hangen päällä. Loukosta seurautin remut taas väljemmille vesille, jotta näin ympäristön ennenkuin vapautan. Jatkoimme rakennuksen vierustaa, remu kävi järjestelmällisesti loukkoja läpi. Ylimääräisiä ihmisiä kun tuli vastaan, otin koiran käskyn alle sivulle.

Toinenkin maalimies nousi hienosti, maassa selällään makaava pusikossa. Siellä haukkui turhan lähellä maalimiestä, muuten hyvä. Jatkoimme eteenpäin ja kun tulimme autotien varteen, kytkin remut varmuudenvuoksi kiinni. Kävelimme sen sivurajan kytkettynä ja vapautin taas seuraavalle rajalle, pyörätielle joka kulki alueen metsikön poikki. Olimme tuulen alapuolella eikä koira reagoinut mihinkään joten päättelin metsikön olevan tyhjä. Olimme lähtöpisteessä ja yksi maalimies löytymättä. Vaikka emme olleet käyneet alueen keskellä, olin varma sen olevan tyhjä kun ei remu suht avoimessa maastossa ja pienellä tuulella ollut mihinkään reagoinut.

Laiskana pyörätien alapuolinen luminen metsä ei minua innostanut lähteä rämpimään. Joten otin pistotaktiikan käyttöön. Toisella pistolla koira löysi jäljet tuulen alapuolelle kulkeneesta maalimiestä. Tässä vaiheessa koko juttu meinasi kaatua minun mokaan. Koira oli niin janoinen että alkoi syömään lunta maalimiehellä, tämän jälkeen alkoi vasta haukku. Enhän minä ollut varautunut isompaan etsintään eikä minulla ollut vesipulloa mukana, eikähän nyt talvella koiraa tarvitse juottaa. No loppuviimein sekin meni kuitenkin hyvin, hyvä ilmaisu ja kaikki kadonneet teekkarit vai mitä ne tontut olivat, löytyivät. Aikaa tähän kului n. 35 min, eli 5 min yliaikaa. Ajasta olisi ollut pudotettavissa 10 min ilman minun varmanpäälle ottoa. Ja talvinen lumihanki maastona on aika raskas koiralle. Remu jaksoi hyvin lukuunottamatta viimeistä ilmaisua. Olisi jatkanut vielä töitäkin.

Summauksena treenit. Koiralla taas hirveä kiihko autolta etsintäalueelle. Etsintään vapauttamisen jälkeen teki töitä rauhallisen varmasti. Remu oli kokoajan hallinnassa sekä helposti ohjattavissa alueella. Yhtään kertaa ei tarvinnut ääntä korottaa tiukkaa käskyä kovemmaksi. Maalimiehellä se alkaa käydä röyhkeäksi, palauttaa korrektiin käytökseen. Kohta koe valmis koira. Muutama autoon palauttaminen heti alussa kun kuumuu, saa taas alunkin hallintaan. Pitäisiköhän ilmoittaa kesäkuun kokeeseen.

Ronille jatkoin taas leikkitreeniä. Maalimehet, 3 kpl, menivät yhteen syvennykseen leikkimään keskenään. Tulimme ronin kanssa tuulen alapuolelta, ajatuksena saada haju mukaan. Koira terästäytyikin hajun saatuaan mutta menimme kuitenkin näköetäisyydelle josta vapautin ronit. Roni painoi täyttä laukkaa muiden luo ja ryhtyi heti leikkimään. Maalimiehet heittelivät leluja ja kehuivat kovasti ronia. Nyt alkaa löytymään se mielentila mitä olen näillä harjoituksilla pyrkinyt hakemaan. Sinne ei tarvitse mennä ketään nöyristelemään vaan siellä odottaa mukavia ihmisiä ja mukava leikki. Loppupalkkana narupallo josta kutsuin koiran luo ja päätimme harjoituksen. Erittäin onnistuneet treenit taas. Pitkäjänteisellä työllä ja monien tuntien mietintä työllä alkaa näkyä tuloksia, molemmissa koirissa.