Kevät

Purot solisee, vesi tippuu räystäältä, nurmikosta näkyy jo pilkahduksia, tiet kuravelliä ja koirat kantaa kurat sisälle. Kevät on jo suht pitkällä, vaikka metsästä löytyy vielä yli polveen lunta ja treenikentällä 3 metrin lumikasat. Muutama viikko vielä ja pääsee aloittamaan treenikauden kunnolla. Ei malta odottaa. Jälkikokeetkin pitäisi järjestää, saa nähdä ehtiikö maastot sulaa.

Olenkohan ikinä muistanut ihmetellä kuinka taitava "pieni" bordercollie mulla on? Joo, no olen varmasti ja toistan taas itseäni. Mistähän aloittaisi? Vaikka liikkeestä maahan meno. Viikko sitten lauantaina otimme ensimmäisen kerran ihan seuraamisesta (5 toistoa), seuraavan kerran torstaina tai perjantaina (3 toistoa) ja tänään kolmannen kerran. Ja se pirulainen on hyvin jyvällä. Käskyn jälkeen tulee vielä lyhyt hidastelu mutta menee tosi hienosti maahan. Alle 10 toistoa! Toi on niin mahtava! Yhden kerran kun saa jonkun uuden asian onnistumaan, tietää että siellä lamppu syttyi. Seuraaminen alkaa ollu just sitä mitä haluan, paikka hyvä ja vire hyvä. Vasemmalle käännökset alkaa sujua ilman että koira istuu, tämä taitaa olla ongelma perusasennon kautta seuraamisessa. Oikealle käännöksissä ei olekaan nähdäkseni mitään ongelmaa. Nyt alamme olemaan seuraamisessa siinä vaiheessa että tarvitsisimme aina kaverin katsomaan viereen.

Seuraavaksi aletaan vahvistamaan seisomista, liikkeestä ja hypyssä. Sitäkin on jo muuten harjoiteltu, ei ole vain yhdistelty vielä. Sittenpä alkaisikin Alon liikkeet olla valmistumassa ja Avonkin liikkeet noutoa vailla. En tiedä vielä riittääkö motivaatiokaan sen pitemmälle. Nyt alkaa kesä- eli pk-kausi ja toko mahtaa jäädä taka-alalle, pitäydyn perustottiksessa, maastolajeissa ja hupiagilityssä. Ensi talveksi jos olisin hereillä ja pääsisin ohjattuihin toko ja agiryhmiin, ehkä sieltä sitten alamme niitä voittajan liikkeitä katselemaan. Mulla kun ei ole mitään käsitystä miten jotain tunnaria vaikka lähden opettamaan.

Ja tietenkinhän nyt pitäisi tuo Alo saada valmiiksi. :D Mutta kun tuo on niin taitava, alkaa jo miettimään aika pitkälle tulevaisuuteen.

Nii, olihan meillä hakutreenitkin, ne jäivät vaan taka-alalle tuon onnistuneen tottiksen jälkeen minkä tein siinä parkkipaikalla lopuksi. Jatkoimme ronin kanssa leikkilinjalla. Nyt aloimme yhdistää mukavia, leikkiviä ihmisiä niiden hajuun. Eli porukka oli jo metsässä, tulimme tuulen alapuolelta joten ensimmäisenä tuli haju, sitten ihmiset näkyviin ja siitä vapautin. Mielentila ja asenne oli kohdallaan kun roni yhtyi empimättä leikkimään, kyllä tästä hyvä tulee. Tästä siirrymme pikkuhiljaa oikeaan hakuun, tuulireagoinnilla kuitenkin. Remu oli niin väsyneen ja ehkä kipeänkin oloinen niin otimme yhden ihan lyhyen haun ja keskityimme käyttäytymiseen maalimiehellä.

Olen erittäin tyytyväinen ronin tekemiseen tällä hetkellä, ja ennenkaikkea siihen että olen saanut ratkaistua meidän alussa vaivaamat ongelmat.