Olen viimeaikoina taas mietiskellyt koiran motivaatiota harrastamiseen. Senkin vuoksi että minulla on tuo ronin maalimies motivaatio työn alla. Nuoret tuolla keskustelupalstoilla tuskailevat koiriensa kanssa. Kirjoittavat tähän malliin, kirjoitus ei ole mistään suora lainaus:
Koirani on nyt 2,5 vuotias, olemme harrastaneet tokoa pennusta asti. Seuraamisemme on ihan kauheaa, se hajoaa jo parin askeleen jälkeen. Kontakti tippuu, koiran paikka on missä sattuu ja saattaa jopa lähteä nuuskimaan. Aamulla tokoillessa aloitin taas imuttamisen ja illalla se oli jo paljon parempi. Eilen ja toissapäivänä se oli paljon pahempaa. Lelua ei voi käyttää palkkana kun koira innostuu siitä niin että liikkeet hajoaa. Luoksetulo on mitä on, kyllähän se tulee muttei nopeasti.
Huomaako kukaan muu tässä mitään? Kuullostaako siltä että ohjaaja ja koira pitävät yhdessä hauskaa? Kyllähän jotkut koirat saadaan tekemään pitkiäkin suorituksia, lähinnä laumavietin ja miellyttämisen halun takia. Kuinka moni koira kestää päivittäisiä toistoja asiasta mihin sillä ei selkeästikään ole motivaatiota? Lelusta innostuu liikaa- innostuu kai se, tietää että tehdään jotain muuta kuin puuduttavaa tokoa. Eihän koira voi osata tehdä lelupalkalla jos liikettä on hinkattu miljoona kertaa pelkällä nami palkalla. Mutta jos toistoja on alla, voi koiralta jo vaatia oikeaa tekemistä. Siinä on iso ero, muistuttaako koira sellaista perässä vedettävää matkalaukkua vai sitä että se pakahtuu innosta ja joutuu käyttämään voimia siihen ettei ala sikailemaan.
No joo, onneksi näkee kuitenkin paljon koiria, ainakin videoista, joista näkee että ne oikeasti haluavat tehdä. Ronin kanssa on pitänyt herätellä sitä että ohjaajan kanssa tekeminen on hauskaa. Remun kanssa se sinänsä ei ole ikinä ollut ongelma, remu on pohjattoman ahne ja erittäin saalisviettinen. Mitä olemme ohjatuissa käyneet niin koira alkaa olla parhaimmillaan siinä tunnin lopussa. Monesti olen tehnyt niin että olen ennen treenejä käynyt juoksuttamassa remut montulla, tunnin - kaks. Silloin alkaa toimimaan jo tunnin alkupuolella, ts vire on tarpeeksi matalalla. Joskus kokeilin kun olin illalla treenaamassa että kuinka paljon tuo kestää toistoja. Teimme 5m seuraamista - täyskäännös ja namipalkka. 35 min teimme putkeen liikettä ja liike vain parani. Sitten päätin lopettaa, olisimme varmasti olleet koko yön muuten kentällä. :D Remu vain ei ole hirveän miellyttämisen haluinen. Jos se kokee jonkun muun kiinnostavaksi, ei ohjaajalla ole paljon väliä.
Ronin ruuanhankintavietti ei ole kovin hyvä. Namipalkka ei tahdo toimia kuin omassa olohuoneessa, kun vieressä on 2 muuta nameja kuolaavaa koiraa. Saalisvietti toimii, vaikkei sekään ole remun veroinen. Olen käyttänyt Mujusen saalisleikkiä sen kehittämiseen ja uskon ettei se ole noin nuorella vielä täysin kehittynyt. Mutta se käy hyvin palkkaamiseen. Lelun olen etsinyt niin ettei koira innostu siitä vielä liikaa mutta kiinnostuu tarpeeksi. Paremmat lelut jätetään tuonnemmaksi ja se ehdoton suosikki on siellä haun maalimiehellä, sitä ei käytetä mihinkään muuhun.
Mutta ennenkaikkea meillä ei treenata jatkuvasti. Meillä treenaataan ainoastaan silloin kun koira on innostunut ja lopetetaan kun koira on vielä innostunut. Olen käyttänyt ronin kanssa paljon aikaa perusteisiin, mikään kiire ei ole teknisten liikkeiden kanssa. Vaikka nekin edistyvät yllättävän nopeaa tahtia, suht pienillä treenausmäärillä. Nyt alkaa ronin iän ja kehityksen mukaisesti treenaaminen enemmän kokeita ajatellen. Vireet ja vietit alkavat olla sillä tasolla kuin haluan. Koira kestää häiriöitä ja palautetta. Pari viikkoa vielä niin aloitamme treenaamisen lähikentällä, silloin meidän treenimäärät varmasti nousevat. Mutta pidän huolen etten treenaa koiraa enempää kuin se kestää, lopetan ennenkuin koiran innostus loppuu.
No niin, nyt on koiran valmentautumisesta kirjoitettu, entäs ohjaaja? Ainakin 5 kiloa ylipainoa, kunto huonohko, hirvittävä jännittäjä. Näillä eväilläkö ajattelin alkaa harrastamaan. Jännittämistä ajattelin alkaa työstämään niin että treeneissä pitää saada joku viereen katsomaan ja liikkuroimaan. 3 viikon päästä olisi möllitokot, joihin ajattelin myös mennä ronin kanssa. Hiihto jäi talvella liian vähälle, ei nuo pelkät kävelyt riitä nostamaan kuntoa. Joten heti kun metsäpolut sulavat, teemme lenkit niin että pyöräilen. Maasto pitää huolen siitä ettei lenkeillä nouse vauhti, pituus eikä siten rasittavuus koirille liian isoksi, mutta minä itse joudun töihin.
Varovaisesti odotan josko jo syksyllä korkkaamme Alon. Mutta menen kokeeseen vasta kun olen varma ykkösestä, oli tuomari sitten kuka tahansa.
Sinä olet hauska kirjoittaja! Tai siis kirjoitat niin, että alkaa väkisinkin naurattaa.
VastaaPoistaTuo on hyvä konsti, että aina joku katsoo vieressä. Me teemme niin, että yksi on kentällä ja muut tölläävät ja antavat palautteen. Kyllä siinä nahka kovenee.
Ei ole enää pitkä aika, kun saan teidät houkuteltua raunioradalle ja katellaan sitten sitä seuraamista ja annan nen vinkit, joita olen tässä vuosien varrella koonnut.
Pommi ei ollut yhtään makupalakoira, mutta se on kehittynyt.
Tsemppiä vain tekemiseen ja sinun asenteellasi se onnistuukin.
Hyvä että on hauskaa :D Minun tyylini kirjoittaa ja yleensäkin puhua on aika kriittinen ja sarkastinenkin, kaikki eivät ymmärrä sieltä pilkottavaa huumoriakaan. Tämän vuoksi olen usein joutunut pehmentämään kommenttejani ettei kukaan ota herneitä niistä. Kun olisikin sellaisia treenikavereita jotka antavat palautteen rehellisesti. Ehkä olen vahvoine mielipiteineni jo saanut aikaan sen ettei minulla ole oikeastaan kuin yksi treenikaveri tällä hetkellä jolta voi odottaa rehellistä palautetta. Kamera on ollut viimeaikoina se kriittisin katsoja. Vielä kun oppisi niitä editoimaan että saisi turhat pätkät välistä pois niin olisi jotain julkaisu kelpoista. Ja naapurin isännällä on ollut ihmettelemistä kun olen pihalla kävellyt edestakaisin, tehden käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Tänään olisi tarkoitus ottaa koira mukaan tähän kävelyyn ja videoida se, saa nähdä mitä siitä tulee. Nyt ainakin sataa vettä ettei tee edes mieli mennä tuonne treenaamaan. Toisaalta tuo vesisade tarkoittaa sitä että jospa parin viikon päästä pääsisi aloittamaan maastotreenit, metsään tekee mieli. Ja raunioille pitää päästä, luulen että remu on kuin kotonaan raunioilla. Perus metsä on sille liian helppoa josta johtuu irtoaminen liian kauas sekä ohjaajan unohtaminen. Mitä hankalampi maasto, sen paremmin se toimii ja keskittyy.
Poista