tiistai 8. lokakuuta 2013

Day 4 - Ahdistaa

Olen joskus törmännyt OCD:n vähättelyyn. Eihän se ole yhtä paha kuin epilepsia, sehän on hoidettavissa jne. Tällä hetkellä jos joku tuollaista laukoisi päin naamaa niin en takaisi mitä tekisin. Tänään kävimme bradin kanssa ensimmäisen pidemmän kävelylenkin, n. 300m. 300 metriä lyhyessä hihnassa ettei 9kk ikäinen vilkas bortsu pääse vain ottamaan juoksuaskelia, valmiina taltuttamaan syöksyt eri suuntiin. 4 toipumispäivä ja on raskasta, meille sekä varsinkin koiralle joka omasta mielestään olisi ihan terve. Ei tämä ole yhtä paha kuin vaikka epilepsia, mutten todellakaan olisi halunnut tätä kokea, enkä haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Bradi lähettää terveiset jokaiselle kasvattajalle. Tää on ihan perseestä. Teettehän kaikkenne ettei kukaan tähän tilanteeseen joutuisi, ainakaan turhien riskien vuoksi. Näitä sattumia riittää muutenkin.


8 kommenttia:

  1. Kieltämättä erinäisiä vähättelyjä tapaa aivan liikaa. Jos koira pelkää ääniä, sanotaan, että eipä ole niin paha kuin alustapelko. Koiria pelkäävä ei onneksi pelkää ihmisiä. Ja jalkansa loukannut ei onneksi loukannut häntäänsä. Että mitä häh?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monia asioita vähätellään sillä että löytyy pahempia asioita. Mun mielestä se ei ikinä oikeuta silti mitään vähäpätöisempää. Jokainen ongelma on liikaa. Mulla on nyt moniakin asioita pelkäävä bortsu ja ocd bortsu. Vaikka ocd bortsu onkin luonteeltaan paljon helpompi monessakin suhteessa, olisin ensisijaisesti halunnut terveen. Jospa se joskus sattuisi molemmat samaan koiraan, jos nyt enää uskallan bortsua ottaa. Tällä hetkellä tuntuu ettei arpaonni ole sen varmempi kuin sakuilla.

      Poista
    2. Mun täytyy myöntää, että katselin päivän verran sillä silmällä parsoneita. Päätin aikaa sitten, etten toista parsonia Nalan kaveriksi tule ottamaan, mutta sen verran kosketti tuo Bradin OCD tännekin suuntaan, että alkoi mietityttää kovasti toisen bortsun hankinta. Parson on niin terve ja hauska rotu, että... Muita rotuja ei jotenkin osaa edes harkita.

      Poista
  2. Ymmärrän ahdistyksen tunteesi. Olen kokenut saman. Olen itkenyt ja taluttanut sitä kolmijalkaista koiraa ja yrittänyt saada sen tekemään tarpeensa. Kyseessä oli kuitenkin labbis, joka on paljon, paljon, paljon kömpelömpi kaikissa liikkeissään muutenkin. Leikkaus oli kyynärpää.
    Kyllä se ahdistaa ja sen koiran katse on jo niin kuin se kysyisi, että miksi teetminulle tämän`Kun sitä ei sille voi kertoa. Ei sille voi lukea satuja, ei se voi kaytsella videoita, ei se voi pelta mitään. Ainoa, mitä voi tehdä , on repiä alustoja ja turhautua.
    Kyllä sitä vähätellään ja kyllä sitä peitellään ja muitakin sairauksia peitellään ja vähätellään ja sanotaan, että kyllä pennunostajille kerrotaan riskit--nämä niissä tahalleen tehdyissä yhdistelmissä. Tietoisina, että se riski on olemassa.
    En edes yritä keksiä lohdutussanoja- niitä ei ole.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se vielä helpottaa, kun koira alkaa tottua tekemättömyyteen (niin tylsältä kun se kuulostaakin). Tehän voitte lähteä vaikka kylille katselemaan, siinä saa aikaa kulumaan ja kävellä ei tarvitse juurikaan. Me käytiin myös uusissa paikoissa, missä oli paljon uusia hajuja ja näin väsyi potilaskin vaikkei kävelty kun muutama sata metriä. (Yllättävän paljon saa kulumaan aikaa lyhyisiin lenkkeihin, kun antaa koiran haistaa jokaisen heinän korren!) Nameja kannattaa piilotella ulos, niin on vähän haastavampaa niitä etsiä ja parin viikon päästä voitte alkaa vaikka tehdä jälkeä!

    Tiedän niin tuon tunteen. Koira luulee olevansa kunnossa ja katsoo syyttävästi, kun käsket sen vaan maata ja olla. Huono omatunto oli, mutta käänsin sen niin päin, että koira ei sitä kauaa muista ja kaiken tein koiran parhaaksi. Tsemppiä kovasti ja paljon rapsutuksia potilaalle!

    VastaaPoista
  4. Mä olen niin samaa mieltä, meillä ne vaivat oli vain parsonin polvissa. Kolme leikkausta, hullun pitkiä toipumisaikoja ja niin aktiivinen nuori koira. Myy oli ekaan leikkaukseen mennessään 7kk vanha ja viimeiseen 1v3kk. Koko sen ajan se oli vuorotellen remmilenkillä tai häkkilevossa, muusta laumasta eristyksessä. Enää ikinä en uskalla ottaa polviriskirotua, niin rankkoja oli ne leikkaukset ja onnistumisprosentti ei näemmä sittenkään niin hyvä, kun kerta Myylläkin toinen polvi jouduttiin operoimaan uudelleen vaikka tarkasti tehtiin ohjeen mukaan levot ja kuntoutukset. Myyn vanhemmat ja kaikki sisarukset on polviltaan tervetä. :P

    VastaaPoista
  5. Meidän blogissa on teille haaste. :)

    VastaaPoista
  6. Piti taas kaivaa tämä Päti-pojan puhutteleva kuva esiin.
    Vaikka tästä OCD:sta on nyt ollut niin paljon juttua ja tietoa, niin edelleenkin teetetään pentueita riskillä.
    En millään vain ymmärrä, enkä arvosta näitä- minun-koira-on-niin ihq-että sille on pakko saada pennut.
    Se huoli, rahan palaminen ja kaikki muu- niitä ei millään verukkeella vain voi jättää onnenkantamoisen varaan.
    Nytkin on teetetty riskipentueita, astutettu valheellisin tiedoin.
    Niin vastuutonta. Niin vastuutonta ja niin pirun itsekästä.
    Heidi ja koiralauma

    VastaaPoista